Henrikin palsta 1999

JAKSO 1
Maan muokkaus ja parannus

1. PUUTARHAN SUUNNITTELU

JOHDANTO: Olen Linnean kanssa täällä Tammisaaressa niittypalstallamme, jolle perustamme aivan uuden puutarhan tämän kevään aikana. Olen aikaisemmin perustanut monta puutarhaa, sekä hyötykasveille että koristekasveille, ja sekä itselleni että työn puolesta. Tarkoituksenani on nyt edellisten kokemusten perusteella tehdä mahdollisimman helppohoitoinen puutarha, jossa on vähän kaikkea, ja joka sopii kiireisen kaupunki-ihmisen aikatauluun. Linnea, joka kohta täyttää 11 vuotta, on auttanut minua puutarhassa ihan 2-vuotiaasta asti, ja hän tulee olemaan mukana tässäkin projektissa. Säästähän ei koskaan tiedä etukäteen, joten toivon vain hartaasti, että tästä keväästä tulee kohtuullisen kuiva ja lämmin, mutta olemme varautuneet kaikkeen, joten sää ei ainakaan tule estämään meitä. Ilmasto täällä Tammisaaressa on melko lauhaa, joten kevättöihin päästään usein jo näin huhtikuun alussa. Tosin tänä vuonna on ollut epätavallisen paljon lunta, ja sitä on vieläkin maassa noin 30 cm.

KÄVELY PALSTALLA JA TULEVAN PUUTARHAN HAHMOTTELU: Katsotaanpa sitten suunnitelmia. Tähän palstan eteläpuolelle aurinkoisimpaan paikkaan laitamme kasvimaan ja kasvihuoneen, sen viereen teemme pienen puutarhalammen, jonka ympärille istutamme perennoja, lammen pohjoispuolelle tulee kiiviköynnösten peittämä pergola, ja pohjoislaitaan hedelmä- ja marjatarha. Viimeksi on tarkoitus rakentaa pieni siirtolapuutarhatyyppinen mökki, mutta se saattaa kyllä jäädä ensi vuoteen, kun tänä keväänä ja kesänä on ihan tarpeeksi töitä puutarhan perustamisessa, joten teltta saa tähän hätään kelvata. Meillä on kyllä oma mökki muutaman kilometrin päässä, joten teltassa ei sentään ole pakko yöpyä.

OTETAAN LAPIOLLA MAANÄYTE: Ennen kuin ryhtyy minkäänlaiseen istutukseen on syytä ottaa maanäyte ja tutkia sitä. Kaivan lapiolla tästä sopivasta kohdasta pienen näytteen. Hmm, maa näyttää olevan savisen puoleista, mutta onneksi ei liian jäykkää, joten lisäämällä runsaasti kompostia ja palanutta lantaa sekä kalkkia sen saa kyllä oikein tuottoisaksi. Jos haluaa olla oikein tieteellinen, niin näytteen voi lähettää Viljavuuspalveluun analysoitavaksi. Heiltä saa sitten myös kalkitus- ja lannoitusohjeet juuri tälle maatyypille.

2. OJITUS

JOHDANTO: Ojitus on erittäin tärkeää puutarhassa, jos palstalla ei ole tarpeeksi kaltevuutta, jotta liiallinen vesi virtaisi nopeasti pois, koska kasvit eivät siedä seisovaa vettä juurilla. Täällä Suomessa kun ei riisin viljelykään oikein tahdo onnistua. Paras olisi salaojitus, koska avo-ojat vaativat ylläpitoa, mm. mudan poistamista määrävälein pohjalta ja rikkaruohojen kitkemistä ojan penkalta, mutta salaojitus on kalliimpaa ja aikaa vievää, joten tänä vuonna tyydymme avo-ojiin.

OJIEN KAIVAMINEN: Kaivamme kolme avo-ojaa lapiolla palstan leveyssuunnassa noin 25 metrin etäisyydellä toisistaan. Ojat viettävät palstan reunalla pituussuunnassa kulkevaan ojaan. Ojan kaivaminen on kovaa työtä, raskainta mitä puutarhassa joutuu tekemään, joten kannattaa ottaa iisisti, eikä kaivaa kaikki yhdessä päivässä. Vaikka onkin macho-mies ja käy kuntosalilla säännöllisesti, niin ojan kaivuu on sen verran rasittavaa hommaa, että helposti käy niin, ettei seuraavana aamuna pääse sängystä ylös, jos innostuu ojankaivuusta liikaa. Sanon tämän omasta kokemuksesta.

3. PALSTAN RAIVAAMINEN JA MUOKKAAMINEN

RAIVAAMINEN: Seuraavaksi leikkaamme vesakon pois tulevan hedelmätarhan alueelta.

MUOKKAAMINEN: Muokkaan tulevan hedelmätarhan alueen vuokratulla koneella 50 cm syvyyteen. Yleensä yritän välttää meluisia ja saastuttavia koneita, mutta tämä palsta on sen verran iso ja maa kovaa, joten tämän kerran käytän konetta.

MAAN PARANNUS: Sitten lisään kottikärryllä hyvin palanutta hevoslantaa, jota olen ostanut kuormallisen paikallisesta hevostallista, sekä kalkkia, koska pitkään viljelyksestä poissa ollut maa on liian hapanta puutarhakasveille, ja muokkaan aineet koneella maahan. Lopuksi tasoitamme maan haravalla.

LOPPUKUVA: Hedelmätarhan alue on nyt valmis istutettavaksi. Melkein en voi odottaa ensi viikkoon, jolloin istutamme kaikenlaisia hedelmäpuita ja marjapensaita, mm. omenia, kirsikoita, rypäleitä ja kiivejä.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 2
Marjapensaiden ja hedelmäpuiden istutus

1. TAIMET

JOHDANTO: Tänään istutamme hedelmäpuita ja marjapensaita. Minulla on täällä omenapuita, pari kirsikkapuuta ja pähkinäpuuta, jotka menestyvät etelä-Suomessa, luumupuu, sekä muutama herukka- ja vadelmapensas. Erikoisuuksina istutamme rypäle- ja kiiviköynnökset, sillä haluan vaihtelua tyypilliseen suomalaiseen hedelmätarhaan, sekä pensasmustikan, marja-aronian ja tuomipihlajan.

ISTUTUSAIKA JA TAIMITYYPIT: Paras aika istuttaa hedelmäpuita ja marjapensaita on juuri nyt varhain keväällä heti lumen ja roudan sulamisen jälkeen, jolloin taimet ovat vielä talviunessa. Siten istutusshokki on pienimmillään. Kokemukseni mukaan paras taimityyppi on nk. paljasjuurinen taimi, joka on kaivettu taimitarhan istutuspenkistä ja pakattu muovipussiin kosteisiin sahapuruihin tai turpeeseen. Ikävä kyllä paljasjuurisia taimia ei nykyään enää saa kovin monesta paikasta, joten kannattaa tiedustella hyvissä ajoin, mistä niitä on saatavilla. Paljasjuurisissa taimissa juuret ovat luonnonmukaisessa asennossa, koska ne ovat kasvaneet ulospäin kasvupenkissä, eivätkä kiertäneet kehää ruukussa tai muussa astiassa.

2. ISTUTTAMINEN

Olen kaivanut lapiolla istutuskuopat juuri niin syviksi, että taimet tulevat samaan syvyyteen kuin missä ne ovat kasvaneet taimistossa, tai vähän korkeammalle, sillä ne vajoavat usein jonkin verran istutuksen jälkeen. Jos taimet joutuvat liian syvälle, varsiin saattaa iskeä tauteja tai tuhohyönteisiä. Kaivan istutuskuopat niin leveiksi, että saan juuret levitettyä suoraan ulospäin. En laita istutuskuoppaan mitään lannoitetta, sillä haluan juurien alkavan kasvaa ulospäin, eikä kiertämään kehää istutuskuopassa. Jos istutuskuoppaan luo taimelle liaan hyvät oltavat, se ei kehitä kunnon juuristoa, ja saattaa sitten syysmyrskyissä kaatua, kun se ei ole ankkuroitunut kunnolla maahan.

Otan taimen, leikkaan leikkureilla mahdollisesti vaurioituneet juuret pois, huuhtelen vesiämpärissä kaikki sahapurut pois juurista, ja asetan taimen istutuskuoppaan, sekä peitän noin puolet kuopasta mullalla. Sitten kastelen kastelukannulla perusteellisesti, jotta kaikki juurien ympärillä olevat ilmataskut poistuisivat, niin että juuret saavat hyvän maakontaktin. Täytän sitten istutuskuopan kokonaan mullalla, ja kastelen vielä kerran.

Lopuksi istutamme kiivi- ja rypäleköynnökset. Tämä on Siperiasta peräisen oleva nk. arktinen kiivi, joka kestää jopa -40 asteen talvipakkasia. Se tuottaa pienehköjä makeita ja karvattomia kiivi-hedelmä. Rypäleitä voi istuttaa etelä-Suomeen, kunhan valitsee Suomen oloihin sopivan lajikkeen, sekä istuttaa sen mahdollisimman aurinkoiseen ja suojaisaan paikkaan. Taimien viereen asetan tukevat kepit, jota pitkin köynnökset kasvavat ensimmäisen kesän. Ensi keväänä rakennan kiiveille pergolan ja asennan rypäleille metalliputkista valmistetun kaaren, joita pitkin köynnökset jatkavat kasvuaan.

3. KATEAINE

Lisäämme maan päälle taimien ympärille n. 10 cm paksun kateainekerroksen, esim. sahapuruja tai puuhaketta, jotta maan lämpötila ja kosteus pysyisivät tasaisina, ja taimet kasvaisivat paremmin.

4. AITA

Kun nyt olemme istuttaneet kaikenlaista jännää, haluamme varmistaa, ettemme ole luoneet herkkuravintolaa metsän eläimille. Koska palstamme on aivan metsän vieressä, jossa liikkuu sekä hirviä, peuroja että jäniksiä, ympäröin seuraavaksi koko palstan tukevalla verkkoaidalla. Tämä homma on aikaa vievää, joten taidan pyytää naapurit mukaan talkoisiin.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 3
Kasvihuoneen pystytys ja siementen kylväminen ruukkuihin

1. KASVIHUONE

JOHDANTO: Tänään pystytämme pienen kasvihuoneen palstallemme. Kasvihuoneen avulla pääsen aloittamaan puutarhaharrastuksen aikaisemmin keväällä, kun voin kylvää ruukkuihin vihannesten ja kukkien siemeniä, joiden taimia sitten esikasvatan muutaman viikon kasvihuoneessa ennen kuin istutan ne puutarhaan. Kasvihuoneessa voin myös viljellä paljon lämpöä vaativia vihanneksia koko kesän, kuten tomaatteja, paprikoita, kurkkuja ja etelän papulajikkeita. Minulla on tänään mukana kasvihuone-ekspertti, Mikael Kivikangas, joka on pystyttänyt kymmeniä kasvihuoneita, ja hän saa tänään näytellä pääroolin, kun minä toimin avustajana.

PERUSTYÖT: Ihan ensimmäiseksi on suoritettava perustyöt ennen kasvihuoneen pystyttämiseen ryhtymistä. Pystytyspaikan tulee olla tasainen. Sitten asennamme sokkelin.

RUNGON KOKOAMINEN: Nyt ryhdymme varsinaiseen pystytyshommaan.

LASIEN ASENNUS: No niin, runko on koossa. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa varmaan tarkistaa vesivaalla, että kaikki on suorassa. En tosiaankaan halua luoda tänne Tammisaareen uutta kuuluisutta nimeltään Tammisaaren kallistuva kasvihuone. Katsotaanpa ... ei yhtään hassumpaa. Voimme varmasti ryhtyä asentamaan lasit.

VIIMEISTELYTYÖT: Tämähän näyttää jo kasvihuoneelta, mutta vielä on irtonaisia osia jäljellä. Toivottavasti tämä ei ole niin kuin kootessa huonekaluja, että aina jää epämääräinen kasa ruuveja ja muita nippeleitä jäljelle, joilla ei tiedä mitä tehdä. No, ei sentään, vielähän pitää asentaa tuuletusluukut kattoon ja taimipenkit kasvihuoneen sisään.

LOPETUS: Kasvihuone on valmis, eikä siihen mennyt kuin 3 tuntia. Hyvä, että oli ekspertti paikalla, itseltä siihen olisi saattanut mennä 3 päivää. Kiitos oikein paljon, ja turvallista kotimatkaa.

2. SIEMENTEN KYLVÄMINEN RUUKKUIHIN

JOHDANTO: Nyt kun meillä on uusi upea kasvihuone, voimme kylvää vihannesten ja mausteyrttien siemeniä ruukkuihin. Esikasvatamme sitten taimet kasvihuoneessa 4-8 viikkoa riippuen lajikkeesta, ennen kuin istutamme ne puutarhaan. Tänään ajattelin kylvää parsakaalia, kukkakaalia ja keräkaalia, tomaatteja, paprikoita ja kurkkuja, sekä mausteyrteistä basilikaa, korianteria ja mejramia.

KYLVÄMINEN: On erittäin tärkeää, että ruukut ja multa ovat puhtaita, sillä pieniin taimiin iskee helposti tauteja. Ostan aina mullan pussissa, enkä koskaan käytä puutarhasta otettua multaa. Kun taimet sitten ovat muutaman viikon vanhoja, ne kyllä pärjäävät ulkona puutarhan mullassa, eli pikkuvauvat tarvitsevat puhtaan ympäristön, kun lapset voivat vieriä mudassa. Sitten vain siemenet ruukkuihin. Tässä pitää varoa, ettei siemenet tule liian syvälle, vaan juuri niin syvälle kuin mitä siemenpussissa sanotaan.

LOPETUS: Lopuksi laitan tällaisen muovihupun ruukkujen päälle, jotta niiden lämpötila ja kosteus pysyisi tasaisempana, kunnes siemenet ovat itäneet, yleensä 5-10 päivässä. Sitten poistan hupun ja kastelen taimet päivittäin. Noin kuukauden päästä istutan sitten kaalilajikkeiden taimet puutarhaan. Odotan innolla varsinkin parsakaalin sadonkorjuuta. Parsakaalia käytän sitten suositussa kiinalaisessa ruoassani. Ja tomaatit, paprikat ja kurkut istutan noin kahden kuukauden päästä suuriin astioihin, jotka jätän tänne kasvihuoneeseen, jotta taimilla olisi oikein lämpimät oltavat ja tuottaisivat runsaan sadon.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 4
Puutarhalammen rakentaminen

JOHDANTO: Minä haluan puutarhaan jonkun erikoisuuden, jota kaikilla muilla ei ole. Puutarhalammella aion luoda hieman eksotiikkaa istuttamalla siihen punaisia lumpeenkukkia ja muita vesikasveja. Lisäksi vesipinta, josta kukat heijastuvat, tuo harmoonisen tunnelman puutarhaan. Lammen voi tehdä ihan minkä kokoiseksi haluaa, ihan pesuvadin kokoisesta suuren sorsalammikon kokoon asti. Innokkaimmat lammen rakentajat laittavat siihen kultakaloja, sammakoita ja muita elukoita. Niitä on kiva katsella, ja itsekin olen aikaisemmin laittanut niitä lampeen, mutta ylläpitotyöt moninkertaistuvat samalla. Suuren lammen kaivaminen vie paljon aikaa, kun taas pieneen pihaan sopivan lammen voi helposti tehdä valmiiksi yhden viikonlopun aikana. Ainoa merkittävä kustannus tulee lammen pohjalle asennattavasta kumikalvosta.

SUUNNITTELU: Ajattelin tähän puutarhaan rakentaa noin 2 x 4 m kokoisen lammen, joka tulee olemaan noin 50 cm syvä. Ennen lammen kaivamisen aloittamista haluan päättää tarkkaan, minkä muotoisen lammen teen. Suorakaiteen muotoinen lampi on kovin virallisen näköinen, minä taas haluan vähän taiteellisemman muodon. Lammen ääriviivat on helpointa suunnitella käyttämällä puutarhaletkua, jonka asennan maahan ja merkitsen haluamani muodon.

KAIVAMINEN: Sitten alkaa raskain vaihe, eli kaivaminen. Se on aikaa vievää hommaa, ja kun tämä lampi on noin 2 x 4 m ja 50 cm syvä, niin poistettavaa maata on noin 4 kuutiometriä, joten kaivaminen on kyllä koko päivän homma. Linnea, ryhdytäänpä hommiin.

KUMIKALVON ASENTAMINEN: Nyt ollaan kaivettu kolme päivää ja lammen kuoppa on melkein valmis. Viimeksi kaivan reunat noin 45 asteen viistoon, jotta lammen pohjalle ja sivuille asennettava kumikalvo pysyisi hyvin paikoillaan. Tämä on erityinen puutarhalampiin tarkoitettu paksu kumikalvo, joka kestää valmistajan mukaan jopa 30 vuotta. Ohutta muovikalvoa ei kannata käyttää, koska siihen tulee helposti reikiä ja lampi rupeaa siten vuotamaan. Nyt pitää vain saada kumikalvo mahdollisimman hyvin seuraamaan kuopan muotoja, ja poistaa kaikki terävät kivet kuopan pohjalta ja sivuilta, ettei kalvoon tule reikiä. Jos pohjalla on paljon teräviä kiviä, kannattaa lisätä muutama sentti pehmeää hiekkaa pohjaan ennen kalvon asentamista.

LAMMEN TÄYTTÄMINEN VEDELLÄ: Seuraavaksi täytämme lammen vedellä. Tähän lampeen mahtuu noin 4000 litraa vettä, ja kun meillä ei ole hanaa lähettyvillä, niin päätin kutsua paikallisen vapaapalokunnan apuun.

VIIMEISTELYTYÖT: Sitten asetamme kiviä lammen reunoille, jotka pitävät kumikalvon tukevasti paikoillaan ja peittävät sen näkyvistä. Kiviä on löytynyt runsaasti puutarhan muiden osien muokkaamisessa, joten niitä en onneksi joudu ostamaan. Tämä on taiteellista työtä, jossa ei kannata hosua. Taidankin jatkaa kivien latomista myöhemmin, ja istutan nyt lumpeenkukat. Olen erikoisliikkeestä ostanut punaisten lumpeenkukkien mukuloita, joita istutan nyt suuriin ruukkuihin, jotka olen täyttänyt savimaalla. Tavallista multaa ei pidä käyttää, koska se on liian kevyttä eikä pysy ruukuissa kun upotan ne veteen. Lopuksi laitan karkeaa soraa päälle, jotta savi ei likaisi vettä. Ilman ja veden lämmetessä lumpeet rupeavat kasvamaan, ja keskikesällä ne kukkivat. Syksyllä kasvusto kuolee, ja nostan sitten ruukut juurimukuloineen lammesta ja pidän ne talven yli autotallissa upotettuna suureen vesisaaviin. Kun tässä lammessa ei ole kaloja, niin vesi pysyy kohtuullisen puhtaana ilman puhdistusta. Jos on kaloja, niin pitää joko asentaa suodatinlaite, tai istuttaa lammen pohjalle happea muodostavia vesikasveja. Ensi viikolla istutan runsaasti kukkia lammen ympärille, ja sitten laitan penkin tähän lammen eteen, jolla sitten istun ja ihailen koko kesän.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 5
Perennapenkkien tekeminen

1. JOHDANTO

Nyt kun olemme saaneet puutarhalammen valmiiksi, kaunistamme sen ympäristön istuttamalla perennoja eli monivuotisia kukkataimia. On olemassa satoja eri perennalajikkeita, jotka viihtyvät Suomen oloissa. Monet niistä ovat alunperin kotoisin Aasian ja Amerikan vuoristoseuduilta, muutamat myös Pohjois-Amerikan preerialta. Perennat on valittava kasvupaikan aurinkoisuuden ja maaperän tyypin mukaan. Itse suosin helppohoitoisia perennoja, koska lähden yleensä lomalle keskikesällä, ja haluan, että perennat pärjäävät silloin ilman hoitoa.

2. PERENNAPENKKIEN VALMISTELEMINEN

Muokkaan perennapenkit lapiolla, talikolla ja haravalla, kunnes multa on löysää ja hienoa puolen metrin syvyyteen, ja lopuksi lisään runsaasti palanutta lantaa.

3. TAIMET

JOHDANTO: Perennataimet voi ostaa taimistosta pienissä ruukuissa, tai voi jakaa ystävien puutarhoissa kasvavia taimia useampiin (kunhan ystävät suostuvat tähän) ja istuttaa niitä. Eräitä perennoja voi myös kylvää siemenistä. Itse päätin käydä paikallisessa taimistossa ostamassa perennataimia.

TAIMIEN OSTAMINEN: Täällä riittää valinnan varaa. Haluaisin helppohoitoisia perennoja, jotka kukkivat mahdollisimman pitkään. Maaperä palstallani on melko savista. Sädepäivänhattu on yksi suosikeistani. Sillä on päivänkakkaran muotoiset kukat, keltaoranssiset ja tummanruskeat pallomaiset keskustat. Sädepäivänhattu näyttäisi upealta istutettuna punahatun viereen, jolla on samanmuotoiset kukat. Pidän myös erityisesti syyskaunosilmästä, jolla on kauniit keltaiset tähdenmuotoiset kukat. Se on myös kuivuutta kestävä, Tammisaaressa kun on yleensä keskikesällä kovin kuivaa. Taidan kuitenkin ostaa ainakin myös kuunliljoja ja jaloangervoja, vaikka ne vaativatkin enemmän kastelua, koska ne ovat niin upean näköisiä. Ei kai sitten muuta kuin ostoskori käteen ja valitsemaan. No niin, tässä minulla nyt on: kultatyräkki, hopeahärkki, talvisaippo, jättipoimulehti, varjoyrtti, sammalleimu, karpaattienkello, punakersämö, kuunlilja, punahattu, jaloangervo, syyskaunosilmä, sädepäivänhattu ja kanadanpiisku. Eiköhän riitä tällä kertaa. Sitten vain puutarhaan istuttamaan.

ISTUTUS JA KATEAINE: Voi vain kuvitella, miten kauniisti kukat heijastuvat lammen pinnasta. Kun istutan perennat näin varhain keväällä, niin monet niistä ehtivät kukkia jo ensimmäisenä kesänä, mutta parhaimpaan loistoon perennapenkki tulee toisesta kesästä lähtien. Lopuksi lisään taas tätä kuuluisaa kateainettani perennojen ympärille, että maan lämpötila ja kosteus olisivat tasaisempia, ja taimet viihtyisivät.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 6
Kasvimaan perustaminen

1. JOHDANTO

Monelle puutarhanharrastajalle kasvimaa on puutarhan pääosa, eikä syyttä. Omasta puutarhasta poimittuja tuoreita, myrkyttömiä vihanneksia ei voita mikään. Lisäksi omassa puutarhassa voi viljellä lajikkeita, joita kaupoissa ja toreilla ei ole myytävinä. Kasvimaan voi saada mahtumaan yllättävän pieneen tilaan, jopa ruukkuihin parvekkeelle.

2. PENKKIEN TEKEMINEN

Me perustamme nyt 10 x 18 m kokoisen kasvimaan paikkaan, jonka olen aikaisemmin perusmuokannut noin puolen metrin syvyyteen. Hienomuokkaamme maan ensin lapiolla, sitten talikolla ja lopuksi haravalla. Sitten lisäämme hyvin palanutta lantaa ja kalkkia muualle paitsi perunamaan ja porkkanapenkin kohdalle. Perunat ja porkkanat eivät nimittäin siedä lantaa ja kalkkia, sillä perunoista tulee muuten rupisia ja porkkanoista vääristyneitä. Kun maa nyt on hyvin muokattua ja ravinterikasta, vihannekset lähtevät heti hyvin kasvamaan, ja taimista tulee vastustuskykyisiä tuholaisia vastaan.

Viimeisenä vaiheena ennen vihannesten istuttamista ja kylvemistä teemme korotetut penkit, jotta maa kuivuisi ja lämpenisi aikaisemmin keväällä ja saataisiin pitempi viljelysesonki. Sopiva leveys penkeille on noin 100...120 cm, riippuen käsivarsien pituudesta. Tätä leveämpiin penkkeihin ei ylety reunoilta keskelle rikkaruohoja kitkemään.

Näihin kahteen viimeiseen penkkiin tulee monivuotisia kasveja, eli mansikoita ja parsaa sekä monivuotisia yrttejä. Rakennan sen vuoksi niiden ympärille kehykset kaksnelosista, jotta multa pysyisi niissä vuodesta toiseen, eikä valu poluille.

3. ISTUTTAMINEN

Ensimmäiseksi istutamme parsakaalia. Se on erittäin herkullista ja terveellistä, ja sitä syödään Suomessa aivan liian vähän. Parsakaali on suosittua esim. kiinalaisessa ruoassa. Sen on jopa todettu ehkäisevän tiettyjä syöpiä. Kylvimme siemenet ruukkuihin kasvihuoneeseen noin kuukausi sitten, ja taimet ovat nyt noin 10 cm korkeat ja valmiita istutukseen. Parsakaali kasvaa parhaiten viileässä säässä, joten se on syytä istuttaa mahdollisimman varhain keväällä tai sitten loppukesästä. Sadon korjuuseen päästään jo noin 6 viikkoa istutuksen jälkeen, ja taimet kestävät hyvin muutaman asteen yöpakkaset.

Sitten haluan opettaa Suomen kansan pitämään pinaatista. Ikävä totuushan on se, että monet suomalaiset traumatisoidaan jo lapsena pakottamalla heitä syömään vihreää sinilevän näköistä mössöä, jota kutsutaan pinaattisoseeksi ja joka kuulemma on niin niin terveellistä. Sitten aikuisena monet eivät enää koskaan syö pinaattia. Itse opin vasta lähes 30-vuotiaana Amerikassa pitämään pinaatista, kun sain tietää, että sitä voi syödä raakana salaatissa. Tosi herkullista. Sitten siihen Kippari-Kalle-myyttiin. Pinaatti sisältää kyllä rautaa, mutta ei sentään sellaisia mielettömiä määriä, kuin mitä Kippari-Kalle luulee. Asia oli nimittäin niin, että joku lehtimies laittoi vahingossa vuosia sitten ylimääräisen nollan perään tutkijoiden tuloksiin, ja siitä se pinaattimyytti sitten syntyi. Pinaatti pitää myös viileästä säästä, joten sitä on syytä istuttaa tai kylvää mahdollisimman varhain. Kuumassa säässä se rupeaa kukkimaan ja muuttuu katkeraksi tosi nopeasti, joten satokausi lyhenee, jos sen istuttaa liian myöhään keväällä.

Lopuksi istutamme ja kylvämme muita viileässä viihtyviä vihanneksia, eli kaalia, porkkanoita, herneitä ja purjosipulia. Lämpöä vaativat vihannekset, kuten tomaatit, kurkut, pavut ja maissi, ovat vuorossa vasta kesäkuun puolella.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 7
Mauste- ja lääkeyrttien viljely

1. MAUSTEYRTIT

Tänään istutamme yrttejä. Minulla on tässä kasvihuoneessa esikasvatettua korianteria. Korianterin siemeniä on saatavana kauppojen maustehyllyiltä, mutta minä korjaan korianterin taimesta lehdet. Niitä kutsutaan cilantroksi, niillä on erikoinen ja mukava maku, ja ne ovat suosittuja meksikolaisessa ruoassa, mm. salsa-kastikkeessa. Toiseksi minulla on kirveliä, jota jo roomalaiset viljelivät. Se muistuttaa ulkonäöltään persiljaa ja maistuu hieman lakritsille. Seuraavaksi minulla on lipstikka-taimi, joka on sellerin makuinen yrtti, ja sitä voi käyttää sellerin korvikkeena alkukesästä, kun tuoretta selleriä ei vielä ole.

Lisäksi istumamme ruohosipulia, oreganoa, rosmariinia, salviaa, mejramia ja timjania. Monivuotiset yrtit, eli ruohosipuli, salvia ja lipstikka, istutan erityiseen puukehikolla ympäröimääni penkkiin, jossa ne sitten voivat kasvaa rauhassa vuodesta toiseen.

Haluan myös viljellä basilikaa, sillä tuoreet basilikanlehdet pizzassa ovat tosi herkkua. Lisäksi teen tuoreesta basilikasta pesto-kastiketta. Odotan kuitenkin basilikan istuttamisessa vielä pari viikkoa, sillä basilika vaatii lämpöä menestyäkseen, joten istutan sen vasta kesäkuun puolella.

2. LÄÄKEYRTIT

Lääkeyrtit ovat viime vuosina nousseet uuteen suosioon jäätyään ennen sitä melkein unohduksiin. Nyt jopa lääkefirmat valmistavat ja markkinoivat perinteisistä yrteistä valmistettuja lääkkeitä eri vaivoihin vilustumisesta depressioon. Viljeltäessä lääkeyrttejä pitää aina olla varovainen, sillä eräät yrtit ovat erittäin voimakkaita ja väärin käytettyinä saattavat jopa olla vaarallisia. Minä viljelen sen vuoksi pelkästään mietoja lääkeyrttejä. Monia mausteyrttejä voi myös käyttää hygieniatarkoituksiin: suuvettä voi valmistaa rosmariinista, salviasta ja timjanista. Vilustumisen oireita voi lievittää punahatun juurista tehdyllä uutteella. Punahattu on lisäksi kaunis perenna, jota istutimme perennapenkkiin pari viikkoa sitten. Jos lääkeyrttien viljelystä innostuu tosissaan, on tärkeää hankkia hyvä kirja, jossa niiden korjaaminen, säilytys ja annostus kuvataan perusteellisesti.

Lääkeyrttejä voi myös korjata luonnosta. Niittyangervo, joka kasvaa yleisesti puolivarjoisilla niityillä ja teiden reunoilla, lievittää reuman oireita sekä vatsavaivoja. Mustikan lehdet auttavat myös vatsavaivoihin. Lehdet korjataan ja kuivataan, esim. saunassa, ja niistä tehdään sitten teetä. Lääkeyrteistä tehty tee ei tosiaan yleensä ole kovin hyvän makuista, joten kannattaa laittaa mukaan esim. ruusumarjateetä maun parantamiseksi.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 8
Taimien istutus kasvihuoneeseen ja avomaalle, maissin viljely

1. TAIMIEN ISTUTUS

KASVIHUONEESEEN: Olen esikasvattanut tomaatin-, kurkun- ja paprikantaimet kasvihuoneessa 8 viikon ajan, ja nyt on aika istuttaa ne lopullisiin paikkoihinsa. Istutan muutaman taimen suuriin astioihin, jotka jätän kasvihuoneeseen koko kesäksi, jotta taimilla olisi oikein mukavat oltavat ja tuottaisivat runsaasti satoa. Minulla on tomaatista muutama erikoinen lajike: Tässä on Tsekissä kehitetty Stupice, joka tuottaa hyvin jopa viileinä kesinä, tässä on vanha amerikkalainen lajike Persimmon, joka tuottaa oranssin värisiä tosi aromaattisia tomaatteja, ja tässä Sun Gold, joka tuottaa myös oransseja pieniä kirsikkatomaatteja, joilla on mahtava trooppisen hedelmän maku. Sidon kasvihuoneen kattoon jokaisen taimen yläpuolelle vahvan narun, jonka tiputan alan ja sidon toisen pään löysästi taimen varteen. Kun taimi kasvaa, kierrän varren narun ympäri, ja täten taimi tulee hyvin tuetuksi ja jaksaa kantaa hedelmänsä.

AVOMAALLE: Loput taimet istutan ulos kasvimaahan mahdollisimman suojaisaan ja lämpimään paikkaan. Ne eivät ehkä tuota yhtä paljon kuin kasvihuoneessa kasvavat, mutta jos tulee lämmin kesä, niistäkin saan ihan mukavan sadon. Jos on pieni puutarha, ja aikoo istuttaa vain muutaman taimen, ne kannattaa ehkä ostaa taimistosta, jolloin säästyy aika ja vaiva niiden esikasvattamisessa, ellei sitten halua erikoisia lajikkeita, joita ei ole myytävinä taimina.

2. MAISSIN VILJELY

JOHDANTO: Erikoisuutena aion viljellä sokerimaissia. Maissi tuottaa hyvän sadon etelä-Suomessa, kunhan vain valitsee suhteellisen viileisiin oloihin kehitetyn lajikkeen. Olen laittanut siemenet vesilasiin pariksi vuorokaudeksi, jotta kuori pehmenisi ja siemenet itäisivät paremmin. Maissia kannattaa kylvää vasta nyt kesäkuun puolella, kun maan lämpötila on noin 15 astetta, muuten siemenet eivät idä. Voidaan myös istuttaa sisällä esikasvatettuja taimia, mutta se on aikaa vievää ja tarkkuutta vaativaa, sillä hennot juuret vahingoittuvat helposti.

KYLVÄMINEN: Maissi vaatii runsaasti lannoitetta, joten lannoitan kasvupenkin hyvin kanankakalla ennen kylvämistä. Sitten tasoitan penkin, ja teen sormella noin 4 cm syvät kuopat 25 cm etäisyydelle toisistaan siten, että kuopat muodastavat lohkon, jossa aina on 4 kuoppaa jokaisessa rivissä. Maissi on syytä kylvää täten lohkoihin, jotta taimien pölytys onnistuisi ja maissintähkistä tulisi täydellisiä. Maissi eroaa muista vihanneksista siinä, että se vaatii kehittyäkseen pölytyksen, ja vieläpä tuulen toimesta, eikä mehiläisten, ja kylvämällä lohkoihin siitepöly jakautuu tasaisemmin kuin yhteen pitkään riviin kylvätessä. Sitten tiputan jokaiseen kuoppaan kolme siementä. Peitän kuopat mullaalla, ja kastelen koko penkin lämpimällä vedellä, jotta maa ei kylmenisi liikaa. Lopuksi peitän penkin kirkkaalla muovinpalalla lämmön lisäämiseksi. Poistan muovin välittömästi siementen idättyä, eli noin 5-10 päivän jälkeen, muuten hennot taimet paistuvat helteessä. Jos kylvökuopassa itää enemmän kuin yksi siemen, leikkaan ylimääräiset taimet varovasti pois niiden ollessa noin 5 cm korkuiset. Noin 10 viikkoa kylvöstä voimme herkutella aito-amerikkalaiseen tapaan tuoreilla kullankeltaisilla maissintähkillä.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 9
Kompostointi

1. JOHDANTO

Komposti on puutarhurin mustaa kultaa, jota ei koskaan voi olla liikaa. Käytän kompostia kasvimaalla maanparannusaineena sekä perennapenkeissä kateaineena. On olemassa monentyyppisiä kompostoreita, ja maaseudulla voidaan myös kompostoida avokompostissa, mutta kaikkeen kompostointiin pätee samat pääsäännöt. Olen tässä rakentanut yksinkertaisen kompostikehikon lastipallesta, joita olen naulannut kolmelta sivulta yhteen, siten, että kehikon etupuoli on avoin. Näin kompostikasa pysyy koossa ei valu sivuille, mutta on kuitenkin helppo kääntää talikolla edestä. Kaikki puhdas biojäte sopii kompostoitavaksi, eli rikkaruohot, ruohonleikkuujätteet, lehdet, vihannestaimien ei-syötävät osat, navetta- ja tallilanta, sekä keittiö- ja käymäläjätteet. Lisäksi kompostin sekaan voi sekoittaa pieniä määriä jätepaperia, kunhan vain varmistaa, ettei paperissa käytetty painomuste sisällä myrkyllysiä aineita, esim. raskasmetalleja.

2. KOMPOSTOINTIPERIAATTEET

Ensin silppoamme kompostoivat aineet pieniksi käyttämällä leikkureita ja viidakkoveistä. Toiseksi käännän kompostin säännöllisesti noin kerran viikossa talikolla hapen lisäämiseksi prosessiin, muuten komposti rupeaa haisemaan. Kolmanneksi, jos kompostoitavat aineet ovat hyvin kuivia, kastelen kompostia kunnes se on kosteaa, mutta ei koskaan likomärkää. Oikein rakennettu kompostikasa lämpenee muutamassa päivässä jopa 70 asteeseen, ja lämpötilan voi mitata lihamittarilla, joten kompostoitavissa taimien osissa mahdollisesti olevat kasvitautien aiheuttajat, eli sienet tai bakteerit, kuolevat pois. Myös useimmat rikkaruohojen siemenet kuolevat tässä lämpötilassa, joten kun käytän valmista kompostia puutarhassa, en levitä uusia rikkaruohoja sinne. Käymäläjätteitä en itse kompostoi, koska niiden kompostoinnissa pitää olla hyvin varovainen, ettei levitä tauteja tai saastuta ympäristöä. Suosittelenkin kaikille asiaan perusteellista paneutumista, jos aikoo kompostoida kesämökin käymäläjätteitä. Lantaa lisään sen sijaan pieniä määriä tavalliseen puutarhakompostiin, sillä lanta sisältää paljon typpeä ja kompostikasa lämpenee nopeasti.

3. MATOKOMPOSTOINTI

Jos kompostoitava aine on pääasiassa talousjätettä, on suositeltavaa käyttää nk. matokompostoria, sillä talousjätteet ovat märkiä ja viilentävät tavallisen kompostin, joten prosessi hidastuu, ja märkyys estää hapen tunkeutumisen kompostin sisään, joten se rupeaa helposti haisemaan. Tämä on tiivis, kannella varustettu laatikko, johon asennan keittiöjätteet ja lisään kompostimatoja. Nämä eivät ole tavallisia kastematoja. Kompostimatoja voi ostaa esim. kierrätyskeskuksista tai luomukaupoista. Madot muuttavat talousjätteet mustaksi kompostiksi muutamassa viikossa.

4. KOMPOSTIN VALMISTUMINEN JA KÄYTTÖ

Parhaimmillaan olen tuottanut valmista kompostia neljässä viikossa. Kompostimulta on rikasta, mustaa kultaa, ja se parantaa sekä savipitoisen että hiekkapitoisen maan lisäämällä happea savipitoiseen maahan ja pitämällä kosteutta hiekkapitoisessa maassa, joka kuivina kausina kuivuisi muuten hyvin nopeasti. Pelkässä kompostimullassa ei sentään voi kasvattaa, sillä se tulee liian märäksi sateen ja kastelun jälkeen, eikä siten päästä happea taimien juurille, ja juuret rupeavat mätänemään. Hyvä kompostimullan osuus viljelymaassa on noin 20 %, kunhan vain pystyy tuottamaan tarpeeksi koko puutarhalle. Minulla ei ole koskaan liikaa kompostia, ja harvoin edes tarpeeksi, ellen sitten kompostoi kaikkien naapureiden puutarhajätteet omalla pihallani. Eräillä naapureillani ei ole ollut mitään tätä vastaan, kun ovat päässeet itse vähällä vaivalla, kun minä olen korjannut heidän puutarhajätteet pois.

Takaisin..

Henrikin palsta 1999

JAKSO 10
Rikkaruohojen torjuminen

Olemme päässeet kesäkuun puoleenväliin. Kesähelteet ovat vihdoin tulleet tosi kolean kevään jälkeen. Vihannekset ovat lähteneet hyvin kasvamaan, varsinkin parsakaali näyttää hyvältä, pinaatti on jo valmis korjattavaksi, hedelmäpuihin on tullut lehdet ja yksi omenapuu jopa kukkii jo näin ensimmäisenä vuonna. Tosin lämmin sää on myös saanut rikkaruohot kasvamaan. Niitä on pakko torjua heti alusta alkaen, muuten ne saavat yliotteen.

Pääpoluille laitamme pahvia alle ja sahanpuruja päälle. Näin rikkaruohot tukehtuvat ja polut pysyvät puhtaina koko kasvukauden.

Kasvimaan penkkeihin taimien väliin laitamme kerroksen sanomalehtipaperia ja päälle hevoslantaa. Tämä kateainekerros estää myös veden haihtumista hellepäivinä, joten emme tarvitse kastella kuin pari kertaa viikossa. Syksyllä korjattuamme sadon käännämme sitten kateaineen maahan, jossa se maatuu ennen ensi kevättä.

Hedelmätarhassa ei auta muu kuin rikkaruohojen kuokkiminen taimien ympäriltä. On tärkeää tehdä työ perusteellisesti, sillä jokaisesta juolavehnän juuren palasesta kasvaa muuten aivan uusi rikkaruoho.

Minulla on tässä tosi erikoisuus: pyökki, jonka sain Arja Aminoffilta kuukausi sitten kun kävimme hänen taimistossaan hankkimasssa taimia. Tämä on erityinen etelä-Suomen talvet kestävä laji. Toivottavasti se viihtyy hyvin täällä Tammisaaressa.

Tähän päättyykin kevään ohjelmasarja. Puutarhatyöt eivät tosin pääty tähän. Täällä riittää kyllä rikkaruohojen kitkemistä ja kastelua koko kesän. Me tapaamme taas elokuun lopussa syyssato-ohjelmassa.